Olen muukalainen, vai olenko? Olemme asuneet täällä Tampereella reilut
kaksi vuotta – kolme lastamme, vaimoni ja minä. Muutimme tänne Oulusta, jossa asuimme 17 vuotta. Osut oikeaan, jos arvasit etten ole
kuitenkaan sieltäkään kotoisin – kotimaani on Hollanti. Mitä minulla voi
sitten olla tarjottavaa Suomen Manselle? Anna kun kerron vielä hieman
taustoistani ja ajatuksistani. Sitten jätän sinulle päätettäväksi olenko
luottamuksesi arvoinen.
Kotimaassani luin sähkötekniikan diplomi-insinööriksi ja jatkoin opintojani Suomessa Oulun yliopistossa tekniikan lisensiaatiksi asti. Jo yliopistolla
työskennellessäni otin tehtäviä vastaan jotka eivät kuuluneet tutkijan
perinteiseen työkuvaan; järjestin tietotekniikan muunto- ja
täydennyskoulusta. Vuodesta 1996 olen ollut VTT:llä töissä, jossa
työkuvaani on kuulunut sekä tutkimustyö että esimiestehtävät.
Työtehtävissä olen aina pyrkinyt luomaan verkostoja niin VTT:n sisällä
kuin ulkopuolellakin ja mahdollistamaan tiimin parhaan
tuloksen antamalla vapautta tiimiläisten luovuudelle ja erilaisuudelle.
VTT:n tehtävää rakentaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä pidän
tärkeänä. Yhteistyö yritysten kanssa on opettanut näkemään ja ymmärtämään yrittäjyyden tärkeyttä
ja erityisesti pienyritysten haasteita. Tampereen kuntapolitiikassakin
haluan varmistaa, että yrittäjyyttä erityisesti yrityksen alkuvaiheessa
tuetaan. Lisäksi haluan edesauttaa sitä, että ihmisten erilaisuus nähdään
voimavarana etsimällä tapoja, joilla syystä tai toisesta työelämän
ulkopuolella olevat voisivat osallistua yhteiskunnan rakentamiseen.
Perheeni on keskeisellä paikalla elämässäni. Koti on sekä lepopaikka että tuen antaja. Olen kasvanut yhteiskunnallisiin tehtäviin myös perheeni kautta. Vaimoni diakoniset tehtävät kirkossa ovat avanneet silmiäni yhteiskunnallisille epäkohdille ja herättäneet halua toimia aktiivisesti jokaisen elämänlaadun puolesta. Lasten kautta olen ollut koulun vanhempaintoimikunnan puheenjohtajana (Oulussa) ja silloin opin paremmin ymmärtämään kouluelämän haasteita. Kesäisin toimin poikani jalkapallojoukkueen valmentajana (Tampereella). Harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen kaikille, myös vähäosasille on tärkeää.
Oma maahanmuuttajatausta ja monipuolinen ulkomaalaisystäväpiiri on opettanut minulle paljon kulttuurieroista ja -arvoista. Olen saanut kokea suomalaisen yhteiskunnan maahanmuuttajien silmien kautta oman hollantilaistaustani lisäksi. Vieraalla silmällä katsottuna kenties huomaa jopa paremmin, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa olisi vielä parannettavaa, mutta myös kuinka monista asioista saamme olla kiitollisia tässä maassa. Maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen ryhmä, heidän yhteiskunnallinen asemansa voi olla hyvinkin erilainen. Toinen tarvitsee selviytyäkseen enemmän tukea kuin toinen, mutta jokainen haluaisi kokea olevansa arvokas osa tätä yhteiskuntaa. Itse yhteiskuntakin hyötyisi siitä, että jokainen, omalla erilaisella identiteetillä, löytäisi paikan, jossa häntä arvostetaan ja jossa hän voi toteuttaa itseään – riippumatta siitä onko hän maahanmuuttaja vai syntyperäinen suomalainen. Kaupungin tehtävä on tukea jokaista oman paikkansa löytämisessä.
Joitakin vuosia sitten, kun kaksoiskansalaisuus tuli mahdolliseksi, sain Suomen kansalaisuuden. EU:n kansalaiselle ei ole sinänsä välttämätöntä hakea suomalaista passia, mutta koin Suomen toiseksi kotimaakseni ja halusin virallistaa sen. Halusin olla aidosti osa tätä yhteiskuntaa ja rakentaa sitä yhdessä muiden kanssa. Nyt olen tamperelainen ja haluan rakentaa Tamperetta teidän kanssanne. Tuorehkona tamperelaisena en tunne tarkalleen kaikkia kaupungin lähiöitä. En oikein usko, että syntyperäinen tamperelainenkaan tuntee. Mielestäni vain alueiden asukkaat itse tietävät mitä parannuksia tarvitaan. Tarvitsemme tukea alueellisten yhdistysten toimintaan ja mahdollisuuksia vaikuttaa Tampereen päättäjiin. Onneksi Tampere on jo ottanut ensimmäisiä askeleita tällä lähidemokratiatiellä (katso mm. Alvari ja Mansetori aloitteita), mutta paljon työtä on vielä tehtävä. Kaupungin mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset, ja talkootyön voimin aikaan saadut alueelliset toimet tai parannukset ovat korvaamattomia. Kaupungin parantamiseen ei tarvita siis vain hyviä valtuutettuja, vaan myös asukkaiden panosta alueellaan. Haluan omalta osaltani tukea tätä prosessia. Tarjoan tällä sivustolla kanavan (vieraskirja), jossa keskustelu ja vaikuttaminen voivat jatkua myös vaalien jälkeen – alueiden ja koko kaupungin parantamiseksi.
Vaikutanko edelleenkin vieraalta, vai tuletko kanssanirakentamaan inhimillisempää Tamperetta?
